Järkytystä herättäneessä tapauksessa Dominique Pelicot huumasi toistuvasti nykyisen ex-vaimonsa ja David Pelicot’n äidin Gisele Pelicot’n, jotta Dominique ja kymmenet muut miehet pystyivät raiskaamaan tämän. Dominique Pelicot tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen.

David Pelicot’lle äidin oikeudenkäynti oli havahtumisen hetki.

Kun Pelicot’n perheen tapausta käsiteltiin oikeudessa, oikeustalon ulkopuolelle kerääntyi joka päivä naisia osoittamaan tukeaan Gisele Pelicot’lle.

Pelicot’n mukaan miesten poissaolo järkytti häntä jopa enemmän kuin hänen isänsä teot.

Nyt hänen viestinsä on selvä: miehet osallistuvat yhä liian vähän naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan vastaiseen työhön, vaikka tilastollisesti seksuaalirikoksen tekijä on useimmiten mies.

SEKSUAALISEN väkivallan ympärillä on Pelicot’n mukaan kahdenlaista hiljaisuutta. On hiljaisuus, johon uhrit pakotetaan. Ja sitten on miesten valitsema hiljaisuus.

- Miesten hiljaisuus on valinta, eikä se ole koskaan neutraalia, Pelicot toistaa useaan kertaan haastattelun aikana.

Pelicot ajattelee, että ne, jotka eivät puhu tai ota kantaa, ovat väistämättä osasyyllisiä väkivaltaan. Väkivalta alkaa hiljaisuudesta.

- Se välittää ahdistelijalle useita signaaleja: Olen hiljaa, joten voit jatkaa. Ei se ole mikään iso juttu, hän sanoo.

Pelicot uskoo, että oikeudenkäynti ei ollut herätys vain hänelle.

- Oikeudenkäynti antoi monille naisille rohkeutta puhua avoimesti omista kokemuksistaan, hän sanoo.

Hänen mukaansa muutokseen tarvitaan poliittista tahtoa, mutta erityisesti yhteiskunnan muutosta.

- Mielestäni voimme laatia ja säätää niin paljon lakeja kuin haluamme, mutta jos taustalla ei ole tasa-arvoa ja emme tue miehiä tässä taistelussa, on epätodennäköistä, että onnistumme siinä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Gisele Pelicot’n tukijoukoissa oikeudenkäynnin aikana oli paljon naisia, mutta miehiä ei näkynyt, David Pelicot kertoo.

PELICOT’N perheen tapauksen tultua julkisuuteen moni on ollut järkyttynyt siitä, miten ulkoapäin katsottuna tavallinen perheenisä saattoi syyllistyä sellaisiin julmuuksiin kuin Dominique Pelicot. David Pelicot’n mukaan hänen isällään oli kaksi persoonallisuutta.

- Päivisin hän oli kuin kuka tahansa, mutta öisin hän muuttui. Ikään kuin Tohtori Jekyll ja Mr Hyde.

Pelicot’n mukaan vaikein kysymys hänelle itselleen äidin oikeudenkäynnin aikana ja sen jälkeen on ollut, miten traumaattisen kokemuksen herättämien tunteiden kanssa on mahdollista elää. Pelicot puhuu erityisesti vihan tunteesta.

- Vihan poistaminen olisi tarkoittanut itsensä huijaamista. Uskon, että viha on muutettava toiminnaksi, joksikin positiiviseksi.

Pelicot on onnistunut purkamaan vihansa aktivismiin. Hän on perustanut Zero Silence -kollektiivin, jonka pyrkimyksenä on rikkoa hiljaisuus ja ilmiantaa seksuaalinen väkivalta. Lisäksi hän käynnisti käynnisti UN Women Ranskan kanssa Ranskassa kampanjan, joka kutsui miehiä aktiiviseen rooliin naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa.

Tällä viikolla Pelicot on Suomessa puhumassa Suomi-areenassa, jossa hän osallistuu miesten roolia naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumisessa käsittelevään keskusteluun presidentin puolison Suzanne Innes-Stubbin kanssa.

PELICOT’N mukaan miesten hiljaisuuden taustalla on monia tekijöitä.

- Luulen, että ensimmäinen syy on ehkä se, että he eivät tiedä, miten aihetta voisi ottaa esille ja syventyä siihen. Sillä ehkä joillakin – ei kaikilla miehillä, mutta joillakin – on vaikeuksia kyseenalaistaa omaa miehisyyttään tai näyttää heikoilta.

Osa miehistä saattaa Pelicot’n mukaan myös pelätä, etteivät he tiedä aiheesta tarpeeksi.

Miesten syyllistäminen tai häpäiseminen ei johda mihinkään hyvään, Pelicot uskoo. Pahimmillaan se aiheuttaa päinvastaiseen reaktioon.

- Täytyy pyrkiä löytämään keskitie. Lähestyisin miehiä ennemmin sen kautta, että heilläkin on vastuu asiasta.

Hänen mukaansa feministiset järjestöt jättävät miehet liian usein marginaaliin seksuaalisesta väkivallasta puhuessaan. Miehet, jotka jo valmiiksi ajattelevat, että ongelma ei koske heitä, Pelicot huomauttaa.

Pelicot’n mukaan keskeisin väline muutokseen on koulutus. Lisäksi tarvitaan positiivisia roolimalleja, olivat he sitten urheilijoita tai sosiaalisen median vaikuttajia.

Tarvitaan uskallusta puuttua seksistisiin vitseihin, hän korostaa. Lopulta kaikkein oleellisinta kuitenkin on, että myös miehet kuuntelevat.

- Tärkeintä on uskoa uhreja.

Frida Ahonen / STT